14. osa on täällä tänään. Unohdin taas vaihdella vaatteita vikoissa kuvissa,
mutta toivottavasti selviätte pienen epäkohtien kanssa :P



Springa odotti jälleen Raulia. Oli vielä aikainen aamu ja tyttö tiesi, ettei Raul tulisi näin
aikaisin. Tiellä ei ollut ketään, mutta silti Springa katseli sitä, ja odotti. Hän odotti ja
odotti ja lopulta ihmisiä alkoi yksitellen virrata pitkin tietä. He kaikki kulkivat samaan
suuntaan. Osa vilkuili metsää hieman epävarmoina, mutta osa oli kuin metsää ei
olisikaan. Hetken kuluttua tuli yksi takaisin. Samalla tavalla kuin Raul oli aina tehnyt.
Tämä nainen oli käynyt jossain, mutta tuli nyt takaisin samaa reittiä kuin oli lähtenytkin.
Hän tutki metsää tarkasti kulkiessaan sen ohi, ja Springasta tuntui kuin naisen katse
olisi porautunut kaiken elävän ja kuolleen läpi. Nainen näytti katkeralta, mutta myös
surkealta. Petetyltä.


Pian ilmestyi Raul metsään ja Springa otti hänet ilolla vastaan. Mies oli pitänyt
lupauksensa ja tuonut paljon kuvia. Suurin osa niistä oli postikortteja erilaisista
kaupunkimaisemista, mutta muutama oli hänen omia kuviaan. Springa katseli kuvia
innostuneena ja kyseli minkä ehti.
"Entä kuka hän on?" Springa kysyi ja piteli käsissään kuvaa Raulin asunnosta. Kuvassa
Raul ja May istuivat sohvalla ystävineen.
"Kuka?" Raul kysyi ja nappasi kuvan Springan kädestä.
"Hän" Springa sanoi ja painoi pienen sormensa Mayn pään päälle.
"Hän on... tuota... ystäväni." Raul sanoi ja laittoin kuvan pois.
"Anna minä katson vielä" Springa sanoi ja ojensi kätensä
"Ei siinä ole mitään ihmeellistä, kunhan näit millaisessa paikassa asun." Raul sanoi
nopeasti ja antoi Springalle toisen kuvan katseltavaksi.


Toisaalla palasi nainen kotiin. Hän käveli ovelta suoraan huoneen läpi ja istui sohvalle.
Niin paljon oli tapahtunut niin nopeasti. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Toisaalta hänen olisi
tehnyt mieli lukea eilen löytämänsä kirja kannesta kanteen, mutta toisaalta hän ei halunnut
tietää mitä kirjassa luki. Hän olisi halunnut unohtaa kaiken, ja elää kuin mitään ei olisi
tapahtunut. Hän olisi halunnut matkustaa ajassa taaksepäin ja muuttaa tulevaisuutta. Niin,
hän olisi tehnyt mitä tahansa pelastautuakseen itseltään ja sisällään kalvavalta vihalta,
surulta ja pettymykseltä. Mitä tahansa.


"Tiedäthän, että minun täytyy lähteä." Raul naurahti ja kosketti Springan kättä. "Saat
pitää kuvat jos tahdot" hän lisäsi ja nyökkäsi maassa lojuvia kuvia.
"Ei, vie sinä ne mukanasi." Springa sanoi nostaen kuvat maasta.
"Pitäisit edes yhden" Raul sanoi ja selailin kuvia käsissään.
"Voin ottaa tämän" Springa sanoi ja otti jälleen kuvan Maystä, Raulista ja heidän
ystävistään.
"Miksi sinä sen haluaisit, ottaisit vaikka tämän" Raul sanoi ja ojensi Springalle
maisemakuvan öisestä kaupungista.
"Pidän tästä" Springa sanoi ja painoi kuvan rintaansa vasten. Raul naurahti. Hän ei edes
tiennyt miksi oli ottanut kuvan mukaansa. Typerää se ainakin oli ollut.
"Mutta et sinä sitä halua pitää, ota tämä" Raul tyrkytti toista kuvaa Springalle.
"Miksi olet niin salaperäinen tämän kuvan suhteen? Jos et halunnut minun näkevän sitä,
miksi alunperinkään toit sen minulle?" Springa ärsyyntyi ja alkoi kysellä.
"En minä ole salaperäinen" Raul naurahti jälleen "saat pitää sen jos todella haluat. En vain
ymmärrä miksi pidät siitä niin paljon."
Springa vastasi hymyllä ja painoi kuvaa kovemmin itseään vaten. Raul nauroi, kosketti
tytön hiuksia ja lähti.


Ovi kolahti ja Mayn kynä tipahti lattialle. Salamannopeasti hän paiskasi kirjan kannet
kiinni ja heitti sen sängyn alle. Hän oli lukenut sen. Joka ainoan sanan, eikä tiennyt mitä
ajatella. Pitäisikö hänen puhua Raulille? Raul tuli makuuhuoneeseen.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyi Mayltä, joka vain istui sängyn reunalla seinää tuijottaen.
Nainen hymähti vastaukseksi ja pyörähti peiton alle.


Keskellä yötä nousi Raul levottomana sängystään. Hän pyöri ympäri asuntoa, muttei
millään keksinyt miksei saanut unta. Hän palasi sänkyynsä ja muisti unohtaneensa
merkinnän tältä päivältä. Raul veti kirjan esiin sängyn alta ja avasi sen varovaisesti. Hän
löysi paikan johon oli viimeksi lopettanut, mutta kirjaan oli lisätty jotain. Yksi ainoa lause
sivulla, joka vielä eilen oli ollut tyhjä. Yksi ainoa lause, joka suorastaan pysäytti Raulin
sydämen: "Minä tiedän."