tämmönen väliosa eli mitään radikaalia ei tapahdu, mutta odottakaapa 7. osaa,
sitä oli tosi hauska kirjottaa. Joku huomautteli mulle tässä noista osien nimistä,
ja selvennämpä nyt tähän väliin että mulla itelläni on selvä visio mihin ne liittyy
ja miten :P Monet nimet on aika vertauskuvallisia (erityisesti tämä osa) ja voi
olla että ne aukeaa muille vasta kun tarina loppuu. Näitä kuvia ottaessa, tai siis
nyt kun otin kolmen osan kuvat samaan aikaan, tuntuu että niiden laatu on
romahtanut ja pahasti, mutta ehkä te selviätte. Yritän panostaa sitten 8. osan
kuviin. Toivottavasti viihdytte tämän 5. osan parissa :)
Raul katsoi Springaa, joka nyökkäsi päällään tielle päin. Raul ei oikein ymmärtänyt
mitä Springa oli tarkoittanut. Eihän Raul edes tiennyt, mikä dryadi on. Hän katsoi tielle
ja ymmärsi, että tyttö halusi hänen menevän takaisin kaupunkiin. Kun Raul käänsi
päänsä takaisin Springaa kohti kiittääkseen, tietämättään mistä, oli tyttö kadonnut kuin
tuhka tuuleen. Hän avasi suunsa huutaakseen tätä, mutta sulki sen sitten nopeasti ja lähti
kävelemään tietä kohti.
Raul saapui kotiinsa ja istahti keittiön pöydän ääreen. Hänen tuleva vaimonsa, May,
oli jo tullut kotiin ja hääräsi keittiössä.
"Haluatko ruokaa?" Hän kysyi Raulilta ja käänsi hellan lämmön pois. Raul mutisi jotakin
vastaukseksi ja hänen mieleensä muistuivat sanat, jotka kirsikkapuun tyttö oli hänelle
sanonut ennen katoamistaan: "älä ikinä seuraa dryadia". Ajatus huvitti Raulia, eihän
dryadeita ollut olemassa. Ehkä metsän ihmiset vain halusivat pelotella ihmisiä ja sanoivat
olevansa metsän henkiä. Toisaalta Raul mietti asiaa tosissaan. Lähinnä häntä ihmetytti
olentojen ulkomuodot. He näyttivät muuten melko samalta kuin ihmiset, mutta yhdellä
oli ollut vihreä iho ja toisella erikoisia merkkejä kasvoissaan. Raul ei ollut koskaan
nähnyt mitään vastaavaa, mutta tuudittautui ajatukseen, että nämä metsän asukit
leikittelivät jonkinlaisilla väriaineilla ja maalasivat itsensä milloin minkäkin näköisiksi.
"Mikäs sua vaivaa, kun olet noin vaisu?" May kysyi naurahtaen hieman.
"Ei mikään" Raul vastasi mutisten ja kävi ruokansa kimppuun.
"Älä viitsi"
"No ei mitään ihmeellistä." Raul sanoi suu täynnä ruokaa
"Selvä." May tuhahti tylysti ja keskittyi syömiseensä.
"Tiiätkö, mä olen ruvennut vähän miettimään mitä siellä metsässä on." Raul päätti avautua
rakkaalleen.
"Älä viitsi mainita sitä kirottua paikkaa ruokapöydässä" May sanoi pyöritellen ruokaa
lautasellaan.
"Kuuntelisit nyt kerrankin." Raul sanoi pettyneenä. May vilkaisi häntä vihaisesti, mutta
hänen ilmeensä muuttui melko nopeasti. Nainen huokaisi myöntyen.
"Katsos, olen viime aikoina miettinyt sitä aika paljon, että mitä ne on. Musta tuntuu, että
ne on ihan tavallisia ihmisiä, jotka vaan elää jostain syystä metsässä" Raul esitelmöi
"Ne ei ole mitään ihmisiä, etkö sä tiedä mitä ne tekee?" May kysyi kuin typerykseltä
"Ne on kaikki vaan ikivanhoja legendoja, ei ne oo tosia. Ne olennot on vaan ihmisiä, ei
sen enempää."
"Mistä sä sen luulet tietäväs? Ne on verenhimosia hirviöitä, sano mun sanoneen." May
sanoi ja Raul naurahti äänekkäästi.
"Eikä ole, niissä ei oo mitään erikoista, ne on ihmisiä. Mä haluaisin käydä siellä
metsässä..." Raul aloitti, mutta May keskeytti tämän nopeasti nousten seisomaan.
"Sinähän et astu jalallasikaan siihen metsään! Sulla ei ole sinne mitään asiaa, enkä halua
että sä menet sinne!" Hän kiljaisi ja polkaisi jalallaan lattiaa.
"Älä nyt kimpaannu, en mene sinne. Olisin vaan halunnut, että säkin ymmärtäisit mitä ne
on." Raul sanoi ja kietoi kätensä Mayn ympärille.
"Mä en halua että sä menet sinne." Nainen sanoi nyyhkäisten. Raulia kismitti Mayn käytös.
Metsä oli hänen mielestään vaaraton, eikä siinä ollut mitään pelättävää. Raul kuitenkin
päätti sulkea kaiken metsässä tapahtuneen sisäänsä ja olla mainitsematta paikasta kotona
enää koskaan.
Vaikka Raul päättikin vaieta metsästä, hänen mielensä palasi paikkaan entistä useammin.
Mitä enemmän hän asiaa ajatteli, hänen mielessään voimistui ajatus siitä, että olennot
todella olivat dryadeja. Hän vietti paljon aikaansa kirjastossa etsien tietoa näistä
taruolennoista. Todellista tietoa ei ollut paljon saatavilla. Missään ei kerrottu mitään
dryadien ulkonäöstä tai käyttäytymisestä. Ilmeisesti kukaan ei ollut elänyt kertoakseen
siitä. Raul päätti aloittaa päiväkirjan pitämisen. Näin hänen ei tarvitsisi huolestua
morsiamensa mielenoikuista metsää kohtaan ja lisäksi, mikäli Raul kuolisi tai joku muu
tutustuisi dryadeihin, hän voisi jakaa tietonsa ja koko maailma saisi tietää millaisia
dryadit todella olivat.
May huomasi sulhasensa mielen harhailevan ties missä ja hän arvasi käytöksen liittyvän
metsään. Häntä puistatti ajatuskin metsästä ja etenkin ajatus Raulista metsässä. Hän
mietti päänsä puhki keksiäkseen, miksi Raul oli yhtäkkiä kiinnostunut metsästä niin
kovasti. Eihän Raul edes liikkunut metsän lähistöllä, hänen koulunsa oli aivan
keskustassa eikä Raulin tarvinnut koskaan käyttää metsätietä. Keksimättä vastausta
May päätti ottaa asian puheeksi.
Raul tuli kotiin vasta kirjaston sulkeuduttua. Kello läheni kahdeksaa kun hän kapusi
kapeaa rappukäytävää pitkin asuntoonsa. Hän oli juuri laittamassa avainta lukkoon,
kun hän tunsi palavaa halua mennä metsään. Hän seisoi hetken oven edessä ja laittoin
sitten avaimen taskuunsa ja juoksi portaat alas aina metsätielle asti.
May oli jo hetken aikaa odotellut Raulia hienolle illalliselleen ja tämä oli saada
hermoromahduksen kun joku typerys uskalsi häiritä rauhallista iltaa rymistelemällä
rapussa. Hän odotti ja odotti, mutta miestä ei näkynyt eikä kuulunut.
Kommentit