torstai, 24. huhtikuu 2008

If we can't have it all, nobody will

Nyt, vihdoin on 16. ja viimeinen osa täällä. Suuren suuret pahoittelut
myöhästymisestä,
suorastaan häpeällistä, että juuri viimeinen osa
myöhästyi näin paljon. Kuvien ottaminen vain vie hirveästi aikaa, varsinkin
kun unohdin aina ottaa jonkun tietyltä tontilta. No, joka tapauksessa viimeinen
osa on nyt täällä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.



mayaamulla.jpg
May peitti silmänsä auringon kirkkaalta paisteelta ja nousi venytellen ylös. Sänky oli
jälleen tyhjä, vaikka hän oli huomannut Raulin palanneen yön aikana. May puki
aamutakin ylleen ja astui olohuoneeseen. Sielläkään ei ollut ketään, mutta May ei
jaksanut enää kiinnostua Raulin olinpaikasta. Hän kyllä palaisi takaisin, ennemmin tai
myöhemmin. May jaksoi yhä uskoa tähän avatessaan jääkaapin oven ja keitettyään
kahvin. Hän istui pöydän ääreen ja laski kahvikuppinsa pöydälle, kun hän huomasi
pöydällä jotain epätavallista. Jotain, mitä pöydällä ei ollut vielä eilen, eikä koskaan
ennenkään ollut. Lappu.

raulinkirjenooo.jpg
"Rakas May,
Tiedän, että olet lukenut päiväkirjani. Tiedän, että tiedät minun olleen metsässä, ja
tiedän ettet pidä siitä. Mutta rehellisesti sanoen minä pidin. Pidin ja pidän yhä metsästä,
enkä aio jättää sitä sinun takiasi. Tiedän, ettet ymmärrä minua, etkä varmasti koskaan
tule ymmärtämäänkään. Olen tehnyt päätökseni ja olen pahoillani. En itseni puolesta,
minun käy kyllä ihan hyvin, vaan sinun. Sinun puolestasi olen pahoillani.
Raul"

raulisgone.jpg
May nosti kirjeen käteensä ja luki sen ei yhteen tai kahteen, vaan peräti kolmeen
kertaan. Hän luki kirjeen uudelleen ja uudelleen eikä halunnut ymmärtää sen sisältöä.
Lopulta hän laski kirjeen takaisin pöydälle ja huomasi maljakon vieressä jotain tuttua.
Jotain, joka oli kerran sitonut lupauksen. Lupauksen, joka nyt oli rikottu. Kultainen
sormus makasi pöydän päällä julistamassa, ettei Raul enää palaisi.

maycrushcrush.jpg
Ensin May musertui täysin. Hän ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Hän osasi ainoastaan
painaa päänsä keittiön pöytää vasten ja vuodattaa kyyneleitä toisensa perään. Yhtäkkiä
hän nosti päänsä ja katsoi suoraan vastapäisen talon ikkunasta sisään. Mayn naapurit
riitelivät jälleen vuolaasti. May nousi tuoli rytisten pöydästä ja käveli suoraan
makuuhuoneeseen. Hän ojensi kätensä sängyn alle ja otti esiin kirjan. Hän selasi sitä
vimmastusti etsien jotakin. Sitten hän paiskasi kirjan lattialle, puki päälleen ja juoksi
suoraa päätä alakertaan. Hän harhaili ympäri kaupungin teitä. Vaikka May tiesi hyvin
missä etsimänsä paikka sijaitsi, ei hän silti tunnekuohuissaan löytänyt sinne niin helposti
kuin yleensä.

raulrdmdryad.jpg
"Springa!" Raul huudahti puun juurelta.
"Raul" vastasi vieras ääni puiden kätköstä
"Kuka siellä?" Raul kysyi ja kääntyi hätkähtäen ääntä kohti.
"Et tunne minua, mutta Springa lähetti minut." Vaaleahiuksinen dryadi sanoi ja tuli esiin
puiden takaa. "Hän halusi, että seuraat minua. Hänellä on sinulle yllätys." dryadi sanoi
salaperäisesti ja houkutteli Raulin luokseen.
"Todellako?" Raul kysyi innostuneena ja lähetyi dryadia varoen.
"Kyllä, seuraat vain minua, vien sinut hänen luokseen." olento kuiskasi ja lähti
kävelemään syvemmälle.
"Tuota..." Raul empi "Springa on kyllä sanonut, etten saisi seurata teidänlaisia."
"Voi Raul, ethän halua pilata hänen yllätystään? Totta kai Springa on kieltänyt sinua
seuraamasta dryadeja, me osaamme olla vaarallisia, mutta tämä on poikkeus. Lupaan
sen" dryadi sanoi hymyillen. Raul katsoi vaaleaa olentoa epäröiden, mutta lähti lopulta
tämän mukaan.

kauppa.jpg
"Tarvitsen tämän." May sanoi hampaat yhteen puristettuna ja asetti tiskille painavan
esineen.
"Selvä" nuori poika sanoi ja alkoi pakata esinettä, mutta May keskeytti hänet nopeasti.
"Ei, otan sen heti käyttöön." hän tiuskaisi ja ojensi rahaa pojalle.
"Öh, selvä" poika sanoi epäröiden, otti rahat käteensä ja kaivoi vaihtorahoja. "Ja näin
olkaatte..." myyjä aloitti, mutta May oli jo mennyt.
"Siinäpä kummallinen asiakas." poika sanoi ja laittoi rahat takaisin kassaan.
"Jaa, kuinka niin?" kysyi vanhempi myyjä, joka oli juuri tullut paikalle.
"No, naiset eivät yleensä tee tuollaisia ostoksia. Mihin hän yleensäkään tarvitsee tuollaista
kapinetta kaupungissa?" poika ihmetteli ääneen
"Hänhän vie sen selvästi mökilleen. Mietit aivan liikoja" vanhempi herra naurahti
"Mutta hän sanoi ottavansa sen heti käyttöön. Hän ei näyttänyt olevan aivan elämänsä
kunnossa, jos tiedät mitä tarkoitan."
"En itseasiassa tiedä, kerrohan"
"No, hän näytti samanaikaisesti vihaiselta, surulliselta ja iloiselta. Hänen elämässään on
varmasti tapahtunut jotain kummallista."
"Sinustako hän näytti hullulta?" mies kysyi vakavana
"Niin, tai ennemminkin jotenkin kostonhimoiselta." poika vastasi osuen analyysillään
oikeaan.
"Ja sinäkö menit ja myit hänelle kirveen?!"

springawhatsgoingon.jpg
Springa vilkuili ympärilleen. Jotain oli tapahtumassa, mutta hän ei tiennyt mitä. Hän
palasi kirsikkapuulleen, muttei nähnyt ketään. Hän kun oli ollut aivan varma, että Raul
oli huutanut häntä puun luona. Jotain kummallista tosiaan oli meneillään. Springa lähti
takaisin metsään.
"Mitä tämä on?" Raul kysyi nähtyään vilauksia pitkin hänen ja vieraan dryadin matkaa.
"Se on vain osa yllätystä."
"En pidä tästä, jospa jäisin vain tähän odottamaan, että Springa hakee minut."
"Mutta silloinhan sinä pilaat yllätyksen!" huudahti dryadi "et kai halua, että Springan
sydän murtuu? Hän suunnitteli tätä niin pitkään."
"Ei hänen sydämensä murru. Kyllä hän ymmärtää etten luota sinuun." Raul sanoi kylmästi
"Mutta sinun täytyy tulla, lupasin hänelle että tuon sinut."
"Ei, olen pahoillani, mutten kävele kanssasi enää askeltakaan."
"Et voi olla tosissasi. Olet julma, julma mies. Springa kun sai meidät kaikki vakuuttuneeksi,
että olisit erilainen kuin ne muut." dryadi sanoi synkästi ja jatkoi ilkikurisesti "valitettavasti
et jätä meille vaihtoehtoja". Hän vihelsi korkealta ja heidän ympäriltään ilmestyi joukko
dryadeja, kaikki erinäköisiä ja kaikki lähestyivät Raulia.
"Sinun täytyy tulla mukaamme" vaaleahiuksinen sanoi.

springashocked.jpg
Springan läpi kulkivat kylmät väreet kun hän kuuli tuon korkean vihellyksen. Raul oli
metsässä, mutta hän ei ollut yksin. Springa lähti juoksemaan ääntä kohti, mutta pysähtyi
äkkiä. Hän katsoi kauhuissaan taakseen, suuntaan, jossa tie oli. Joku tai jokin lähestyi
hänen puutaan. Hänen omaa kirsikkapuutaan uhkasi vaara. Springa katsoi hetken
ympärilleen miettien minkä suunnan valita.
"Raul!" Tyttö parkaisi ja jatkoi miehen etsimistä välittämättä omasta puustaan. Hän oli
vannonut suojelevansa Raulia. Jos hän olisi nopea, voisi Raul vielä välttyä kamalalta
kohtalolta.

maykirves.jpg
May tuijotti kirsikkapuuta. Hän tiesi mitä olisi tehtävä. Vain muutama isku ja kaikki
paha olisi poissa, mutta silti hän epäröi. Hänen sisällään oli herännyt pieni myötätunto.
Jos Raul todella pitikin metsästä ja jos se kummajainen olikin hänelle tärkeä. Jos May
nyt tuhoaisi tuon kaiken Raulille tärkeän, ei tämä antaisi koskaan anteeksi, eikä May
saisi haluamaansa. Toisaalta, eniten hän halusi vain pelastaa Raulin. Säästää hänet kaikelta
siltä pahalta, jonka metsä tuottaisi. Hän muisteli myös kaikkea lukemaansa. Mikäli kaikki
Raulin kirjoittama oli totta, kuolisi May itse tuhottuaan puun. Mutta ei, edes pelko
kuolemasta ei saanut pysäytettyä sitä vihaa, joka myllersi tuon petetyn naisen sisällä.
Jos kumpikaan, Raul tai hän, jos heistä kumpikaan selviäisi elossa, olisi se jo voitto.
Sen jälkeen muurattaisiin metsä umpeen. Metsä täytyi saada eristettyä. Jos May
jäisi eloon, hän rakentaisi muurin vaikka omin käsin, jos sitä vaadittaisiin.

rauljadryaditmenos.jpg
"Ei, älkää tehkö tätä! Te ette ymmärrä!" Raul huusi dryadeille, jotka suorastaan
raahasivat häntä syvemmälle metsään. Hän huusi vuoroin apua, vuoroin Springaa.
Springa taasen juoksi minkä jaloistaan pääsi, mutta vaara, joka vainosi tien lähellä hidasti
hänen matkaansa huomattavasti. Äkkiä dryadit sysäsivät Raulin eteenpäin ja piiloutuivat
kaikki pensaisiin ja puihin. Raul katsoi ympärilleen ymmärtämättä lainkaan mitä tapahtui.
Hänen katseensa osui johonkin kiiltävään. Pensaan takana oli jotakin, jotakin joka
kiinnosti Raulia kovasti. Hän astui pensaan takaa eteenpäin ja näki pienen lammen. Hän
lähestyi vettä lumoutuneena unohtaen täysin kaiken, mitä Springa oli hänelle kertonut.
Aivan rannan lähettyvillä kupli vesi ja Raul jäi tuijottamaan kuplia herkeämättä.

lairaul.jpg
Äkkiä kuplat loppuivat ja vedestä nousi olento. Olento, jolla oli hopeiset pitkät hiukset,
suomuinen vihreä iho ja tummat silmät. Vettä valuvat hiukset peittivät olennon paljasta
vartaloa. Raul ojensi kätensä koskettaakseen tuota kummallista olentoa, joka puolestaan
tarrasi Raulin ojennettuun käteen ja talutti miehen askel askeleelta veteen. Raul seurasi
erikoista olentoa lumoutuneena eikä saanut katsettaan irti tämän hymyilevistä kasvoista.
Kun Raul oli kahlannut veteen vyötäröään myöten, hän tunsi kuinka liukkaat kädet
tarrasivat hänen nilkkoihinsa. Lai nauroi. Hän nauroi nauramistaan ja samassa kädet
vetivät Raulin pinnan alle.

raulvedessa.jpg
Samassa Raul muisti Springan ja kaiken, mitä tämä oli sanonut. Hän muisti kaiken.
Koko Raulin elämä vilahti hänen silmiensä edessä samalla kun suomuiset kädet
kietoutuivat hänen ympärilleen.

springakuolee.jpg
Samanaikaisesti nosti May kirveen ylös ja heilautti sitä puun runkoa vasten. Sillä
samaisella hetkellä tunsi Springa iskun vatsassaan ja koko metsä pysähtyi. Valtavan
kivun ja tuskan saattelemana irtosi tytön sydämestä pieni palanen. Lieko se johtuneen
Springan sielun tuhoutumisesta vai Raulin kuolemasta, sitä emme koskaan saa tietää.
Kylmä valtasi nuoren dryadin vartalon ja tämä vajosi hiljaa maahan. Nyt hän sen
ymmärsi. Nyt kaikki ymmärsivät miksi häntä oli kutsuttu epäonnistuneeksi. Jos hän olisi
ollut kuten muut dryadit, hän olisi vienyt ihmiset lammelle, ei tutustunut niihin. Jos hän
olisi ollut kuten muut, ei kukaan olisi tänään koskenut hänen puuhunsa. Jos hän olisi
kuten muut, ei Raul ehkä ikinä olisi tullut metsään. Ja jos hän olisi ollut kuten muut, ei
kukaan olisi tänään kuollut. Niin, hän oli epäonnistunut. Epäonnistunut sekä mieleltään,
että tavoitteeltaan. Springan mieli oli aina ollut kieroutunut ja vääristynyt, eikä sitä olisi
koskaan voitu muuttaa, mutta silti, jos hän olisi ollut kuten muut, ei tänään olisi tapahtunut
mitään pahaa.

theend.jpg

sunnuntai, 13. huhtikuu 2008

If you're strong enough

On toiseksi viimeisen, 15. osan aika. Kuvat on tällä kertaa jostain tuntemattomasta
syystä kovin suttuisen näköisiä, mutta toivottavasti viihdytte näiden parissa, loppu
häämöttää jo ;)


maysankyraulpoissa.jpg
Raul painoi kirjan kiinni ja tuijotti seinälle ripustettua aamutakkia. May tiesi, mutta miten?
No, sängyn alus ei tietenkään ollut ollut piiloista paras, mutta ei Maylla ollut tapana
tutkia Raulin omaisuutta, oli se miten esillä tahansa. Raul nousi ylös, kyykistyi sängyn
viereen ja asetti kirjan taas omalle paikalleen. Sitten hänet valtasi pakokauhu. Mies
ryntäsi ulos huoneesta, nappasi kengät kainaloonsa ja katosi rappukäytävään ovet
paukkuen. May nosti päänsä tyynystä ja katseli vieressään tyhjänä ammottavaa paikkaa.
Kello oli kaksi.

raulselittaaaaa.jpg
"Springa, Springa!" Raul huusi ja juoksi kohti kirsikkapuuta. Springa oli kauempana ja
lähti hiljalleen kirsikkapuulleen päin. Raul odotti kärsimättömänä puun juurella ja mutisi
mitä milloinkin itselleen.
"Mitä sinä täällä teet, keskellä yötä?" Springa kysyi naurahtaen. Raul kääntyi säikähtäen
Springaa kohti.
"Hän tietää Springa, hän tietää!" mies huusi kauhuissaan
"Kuka tietää? Mistä sinä oikein puhut?" Springa kysyi
"Hän, anna se kuva" Raul sanoi ja ojensi kätensä
"Ei minulla ole sitä." Springa sanoi surkeana
"Miten niin ei ole?" Raul kysyi
"Najadit veivät sen"
"Najaditko veivät sen? Valokuvan." Raul pyöräytti silmiään
"Totta se on, mutta kerro nyt mistä sinä puhut." Springa kysyi kärsimättömänä
"Hän, se nainen kuvasta, jonka vieressä istuin. Muistatko?"
"Muistan"
"Hän tietää sinusta, ja metsästä, ja siitä että käyn täällä." Raul voihkaisi
"Mutta eihän siitä ole mitään haittaa" Springa naurahti ja silitti Raulin olkapäätä
"Ei Springa, sinä et tiedä millainen hän on. Hän vihaa metsää!" Raul selitti kiihkeästi
"Mutta ei hän voi mitään tehdä. Metsä on ja pysyy, ei hän yksin voi sitä tuhota." Springa
hädin tuskin pystyi pidättämään nauruaan, niin hauskalta Raulin kertomus hänestä kuulosti.
Yksi ihminen Raulin lisäksi tiesi Springasta ja sekö oli Raulin mielestä maailmanloppu.

springanauraaraulille.jpg
"Niin, ehkä olet oikeassa. Mutta en tiedä voinko tulla tänne enää." Raul sanoi katsellen
maahan.
"Tottakai voit, etkö voikin?" Springa kysyi
"En tiedä Springa, haluaisin kyllä, mutten todella tiedä voinko."
"Miksi et voisi? Ei yksi typerä ihminen voi sinua estää." Springa naurahti
"Mutta May kun ei olekaan typerä" Raul sanoi "hän on nainen, nainen jota rakastan."
"Rakastat?" Springa kysyi "mutta.., miksi edes käyt täällä jos rakastat naista, joka vihaa
metsää?"
"Koska pidän myös metsästä. Ymmärrätkö? En osaa päättää mitä haluan."
"No mutta, eikö sinulle ole opetettu, että rakastamisella ja pitämisellä on melkoinen ero."
Springa naurahti taas "jos kerran rakastat sitä kuvan naista, sinun pitäisi olla hänen
luonaan, ei täällä."
"Mutta haluan olla täällä. Springa, etkö ymmärrä? En osaa valita." Raul sanoi murtuneena
"Tottakai osaat. Se vie vain aikaa, mutta osaat kyllä." Springa sanoi tällä kertaa vakavana.
"Lähde nyt. En odota sinua enää huomiseksi."
"Ei, odota minua. Tulen huomenna. Olkoon se sitten viimeinen kerta, mutta huomenna
minä vielä tulen." Raul sanoi ja lähti takaisin kaupunkiin.

raulovella.jpg
Kotiin päästyään jäi Raul makuuhuoneen ovelle katsomaan nukkuvaa Maytä. Hän
näytti niin rauhalliselta. Hänen kasvoiltaan ei mitenkään voinut nähdä, että tämä tiesi kaiken.
Lopulta Raul asettui May viereen ja veti peiton päälleen.

springamietiskeleeohhh.jpg
Raulin lähdettyä olivat Springan ajatukset aivan sekaisin. Hänen pelkonsa olivat
käymässä toteen. Hän menettäisi Raulin. Tietysti oli parempi menettää rakastamansa
mies jollekin kaupunkilaiselle, kuin najadeille. Niin, ehkä näin olisi parempi. Ennemmin
tai myöhemmin Springa unohtaisi Raulin. Jos Raul hukkuisi lampeen, ei Springa varmasti
unohtaisi häntä koskaan. Springa tiesi, mitä Raul valitsisi. Jos hyvin kävisi, Springa näkisi
Raulin vielä huomenna. Vielä viimeisen kerran saisi hän nähdä ja koskettaa sitä miestä,
jota oli vannonut suojelevansa.

sunnuntai, 6. huhtikuu 2008

Show me your world

14. osa on täällä tänään. Unohdin taas vaihdella vaatteita vikoissa kuvissa,
mutta toivottavasti selviätte pienen epäkohtien kanssa :P


maytiespringatsiigaa.jpg
Springa odotti jälleen Raulia. Oli vielä aikainen aamu ja tyttö tiesi, ettei Raul tulisi näin
aikaisin. Tiellä ei ollut ketään, mutta silti Springa katseli sitä, ja odotti. Hän odotti ja
odotti ja lopulta ihmisiä alkoi yksitellen virrata pitkin tietä. He kaikki kulkivat samaan
suuntaan. Osa vilkuili metsää hieman epävarmoina, mutta osa oli kuin metsää ei
olisikaan. Hetken kuluttua tuli yksi takaisin. Samalla tavalla kuin Raul oli aina tehnyt.
Tämä nainen oli käynyt jossain, mutta tuli nyt takaisin samaa reittiä kuin oli lähtenytkin.
Hän tutki metsää tarkasti kulkiessaan sen ohi, ja Springasta tuntui kuin naisen katse
olisi porautunut kaiken elävän ja kuolleen läpi. Nainen näytti katkeralta, mutta myös
surkealta. Petetyltä.

springaraulkuvakeskustelu.jpg
Pian ilmestyi Raul metsään ja Springa otti hänet ilolla vastaan. Mies oli pitänyt
lupauksensa ja tuonut paljon kuvia. Suurin osa niistä oli postikortteja erilaisista
kaupunkimaisemista, mutta muutama oli hänen omia kuviaan. Springa katseli kuvia
innostuneena ja kyseli minkä ehti.
"Entä kuka hän on?" Springa kysyi ja piteli käsissään kuvaa Raulin asunnosta. Kuvassa
Raul ja May istuivat sohvalla ystävineen.
"Kuka?" Raul kysyi ja nappasi kuvan Springan kädestä.
"Hän" Springa sanoi ja painoi pienen sormensa Mayn pään päälle.
"Hän on... tuota... ystäväni." Raul sanoi ja laittoin kuvan pois.
"Anna minä katson vielä" Springa sanoi ja ojensi kätensä
"Ei siinä ole mitään ihmeellistä, kunhan näit millaisessa paikassa asun." Raul sanoi
nopeasti ja antoi Springalle toisen kuvan katseltavaksi.

maysohvallaohno.jpg
Toisaalla palasi nainen kotiin. Hän käveli ovelta suoraan huoneen läpi ja istui sohvalle.
Niin paljon oli tapahtunut niin nopeasti. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Toisaalta hänen olisi
tehnyt mieli lukea eilen löytämänsä kirja kannesta kanteen, mutta toisaalta hän ei halunnut
tietää mitä kirjassa luki. Hän olisi halunnut unohtaa kaiken, ja elää kuin mitään ei olisi
tapahtunut. Hän olisi halunnut matkustaa ajassa taaksepäin ja muuttaa tulevaisuutta. Niin,
hän olisi tehnyt mitä tahansa pelastautuakseen itseltään ja sisällään kalvavalta vihalta,
surulta ja pettymykseltä. Mitä tahansa.

springatykkaakuva.jpg
"Tiedäthän, että minun täytyy lähteä." Raul naurahti ja kosketti Springan kättä. "Saat
pitää kuvat jos tahdot" hän lisäsi ja nyökkäsi maassa lojuvia kuvia.
"Ei, vie sinä ne mukanasi." Springa sanoi nostaen kuvat maasta.
"Pitäisit edes yhden" Raul sanoi ja selailin kuvia käsissään.
"Voin ottaa tämän" Springa sanoi ja otti jälleen kuvan Maystä, Raulista ja heidän
ystävistään.
"Miksi sinä sen haluaisit, ottaisit vaikka tämän" Raul sanoi ja ojensi Springalle
maisemakuvan öisestä kaupungista.
"Pidän tästä" Springa sanoi ja painoi kuvan rintaansa vasten. Raul naurahti. Hän ei edes
tiennyt miksi oli ottanut kuvan mukaansa. Typerää se ainakin oli ollut.
"Mutta et sinä sitä halua pitää, ota tämä" Raul tyrkytti toista kuvaa Springalle.
"Miksi olet niin salaperäinen tämän kuvan suhteen? Jos et halunnut minun näkevän sitä,
miksi alunperinkään toit sen minulle?" Springa ärsyyntyi ja alkoi kysellä.
"En minä ole salaperäinen" Raul naurahti jälleen "saat pitää sen jos todella haluat. En vain
ymmärrä miksi pidät siitä niin paljon."
Springa vastasi hymyllä ja painoi kuvaa kovemmin itseään vaten. Raul nauroi, kosketti
tytön hiuksia ja lähti.

maylukeekaiken.jpg
Ovi kolahti ja Mayn kynä tipahti lattialle. Salamannopeasti hän paiskasi kirjan kannet
kiinni ja heitti sen sängyn alle. Hän oli lukenut sen. Joka ainoan sanan, eikä tiennyt mitä
ajatella. Pitäisikö hänen puhua Raulille? Raul tuli makuuhuoneeseen.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyi Mayltä, joka vain istui sängyn reunalla seinää tuijottaen.
Nainen hymähti vastaukseksi ja pyörähti peiton alle.

raulsankykirjawhaaat.jpg
Keskellä yötä nousi Raul levottomana sängystään. Hän pyöri ympäri asuntoa, muttei
millään keksinyt miksei saanut unta. Hän palasi sänkyynsä ja muisti unohtaneensa
merkinnän tältä päivältä. Raul veti kirjan esiin sängyn alta ja avasi sen varovaisesti. Hän
löysi paikan johon oli viimeksi lopettanut, mutta kirjaan oli lisätty jotain. Yksi ainoa lause
sivulla, joka vielä eilen oli ollut tyhjä. Yksi ainoa lause, joka suorastaan pysäytti Raulin
sydämen: "Minä tiedän."

sunnuntai, 30. maaliskuu 2008

I'm sick of all your lies

13. osa on nyt täällä, ja kuten edellisen osan kommenteissa jo mainitsinkin,
olen nyt kirjoittanut koko tarinan loppuun asti ja osien lopullinen määrä
on 16.
 Vielä ei kuitenkaan ole viimeisen osan vuoro, mutta toivottavasti viihdytte
tämän osan parissa :)
viimesessä kuvassa on muuten tosi ärsyttävä epäkohta, mutta ei vaan pystyny avaamaan peliä neljättä kertaa...



mayodottaaovi.jpg
Kotona May odotti jälleen. Ilta hämärsi jo, eikä Raulista taaskaan kuulunut mitään. May
alkoi toden teolla kyllästyä ainaiseen odottamiseen ja tiesi kyllä Raulin salaavan jotain.
Hän ei pitänyt siitä. Koskaan ennen ei hän ollut huomannut Raulin käyttäytyvän niin
oudosti, mutta nyt hän oli tehnyt niin jo pidemmän aikaa. Hänen olisi tehnyt mieli rikkoa
kaikki käsille osuva, tuhota samantien koko talo pelkästä turhautuneisuuden tunteesta.
Hän tiesi, että jotain oli vialla, mutta hän ei vain keksinyt mikä.

maykirjasanky.jpg
May oli jo odottanut niin monena iltana, että hänen ei oikeastaan pitäisi enää huolestua.
Hänen pitäisi pitää sitä aivan normaalina, että Raul luuhaa päivät ja yöt ties missä
palaten kotiin aina toinen toistaan oudomman tekosyyn varjolla. Niin, jotain todellakin
oli vialla, May vain ei keksinyt mitä. Hän siirtyi makuuhuoneeseen ja istui sängylle. Hän
istui siinä hetkisen kattoon katsellen, ja nousi sitten noukkiakseen tossunsa sängyn alta.
Mutta tossujaan hapuillessa osui hänen kätensä johonkin muuhun. Johonkin kovaan. Hän
veti kirjan pois sängyn alta ja katseli sitä.

maysankynyyh.jpg
Kirja ei ollut pölyinen, vaikka niin olisi voinut luulla, kun se kerran löytyi sängyn alta.
Ei, se ei ollut lainkaan pölyinen. Vaikka kirja olikin säilötty sängyn alle, oli se käytössä
päivittäin. May avasi kirjan kannen epäröiden. Hän luki ensimmäisen sivun henkeään
haukkoen ja lyyhistyi sängylle.

dyaditangst.jpg
Sillä aikaa vietti Raul aikaansa metsässä Springan kanssa, autuaan tietämättömänä
morsiamensa mielenliikkeistä. Muut metsän elävät eivät olleet lainkaan innostuneita siitä,
että Springa toi joka päivä mukanaan tuo miehen. Ihmisen. He seurasivat näitä kahta
kuin korppikotkat, odottaen milloin olisi hyvä hetki iskeä. Springa tiesi sen, eikä aikonut
antaa heille mahdollisuutta suunnitelmiensa toteuttamiseen, vaan pysyi koko ajan Raulin
lähellä. Eivätkä muut dryadit suinkaan olleet ainut syy siihen, että Springa pysytteli Raulin
lähellä. Hän oli kiintynyt mieheen, eikä enää halunnut taikka osannut enää päästää tästä irti.

raulspringaawwwws.jpg
Mutta joka päivä tuli se aika, jolloin Raulin piti lähteä kotiin. Kumpikaan heistä ei olisi
halunnut hänen lähtevän, mutta molemmat myös tiesivät, ettei vaihtoehtoja ollut. Joka
ilta he hyvästelivät toisensa haikeasti, vaikka tiesivätkin tapaavansa taas seuraavana
päivänä. Oli aika erota jälleen.
"Tulen kyllä huomenna" Raul sanoi hymyillen.
"Tiedän, että tulet, mutta etkö voisi jäädä?" Springa kysyi
"Haluaisin, mutta en voi. Ties mitä ihmiset ajattelisivat jos katoaisin kokonaiseksi
vuorokaudeksi" Raul naurahti
"Mutta eihän kukaan edes huomaisi, jos jäisit yhdeksi yöksi" Springa hymyili. Raul nauroi
vastaukseksi ja irrotti kätensä Springan käsistä.
"Nähdään huomenna" hän kuiskasi ja painoi huulensi Springan poskelle.

mayomg2.jpg
Ovi kolhati ja May havahtui. Hän oli jo useamman tunnin ajan istunut sängyllään kirja
kädessään. Hän ei ollut lukenut ensimmäistä sivua edemmäs, hän ei halunnut tietää
enempää. Hän tyrkkäsi kirjan takaisin sängyn alle ja alkoi järjestellä sänkyä, jotta hän
pääsisi nopeasti nukkumaan. Raul tuli huoneeseen tervehtien Maytä ja painui samantien
peiton alle. Kun May näytti nukkuvan, otti Raul kirjan varovaisesti sängyn alta ja lisäsin
merkinnän tältä päivältä.

torstai, 27. maaliskuu 2008

I know when to talk

Ehdinpä :) Meinasin myöhästyä tänkin osan kanssa, alkaa vähän ote lipsua
kaikessa näin koeviikon lähestyessä. No siis, suoraa jatkoa seuraavalle osalle,
tämä on sitäkin lyhyempi, mutta kohta on taas sunnuntai ja saatte taas
uuden osan. Loppu alkaa muuten jo häämöttää, varautukaa ;)


raulnaurn.jpg
"Mitä ihmettä sinä puhut?" Raul naurahti ja työnsi tytön lähemmäs puita.
"Vie minut sinne" Springa toisti
"En minä voi viedä sinua kaupunkiin" Raul sanoi
"Miksi et voisi? Vie minut sinne, kiltti." Springa aneli
"Sinä tiedät, että ihmiset vihaavat nymfejä ja metsää." Raul yritti selittää Springalle
"Tiedänhän minä, mutta voit silti viedä minut sinne."
"En voi, sinut tapetaan kylmästi, sanaakaan sanomatta. Ties vaikka minutkin tapettaisiin."
"Ei minua tapeta. Eivät ihmiset tiedä miltä nymfit näyttävät."
"Katso kasvojasi. Yhdenkään ihmisen kasvot eivät ole tuollaiset." Raul naurahti
"Millaiset?" Springa kysyi
"Lumoavat."

springanjah.jpg
Springa naurahti, mutta jatkoi sitten:
"Kiltti, vie minut kaupunkiin" Springa pyysi
"Etkö ymmärrä etten voi viedä sinua sinne. En halua tapattaa sinua" Raul sanoi
"Mutta minä niin haluaisin nähdä kaupungin." Springa kuiskasi.
"Voin kertoa sinulle siitä" Raul sanoi ja Springan ilme kirkastui, mutta synkistyi
samantien.
"Ei se ole sama asia." Hän sanoi ja lähti metsään.
"Odota" Raul sanoi ja lähti tämän perään. "Voin tuoda sinulle kuvia"
"Mitä ne ovat?" Springa kysyi innostuneena
"Ne ovat... Tuota..." Raul ei keksinyt miten selittää mikä kuva on. "Sittenpähän näet"
hän naurahti.
"Kerro minulle siitä" Springa sanoi ja istuutui maahan.
"Mistä?" Raul kysyi ja istui tytön viereen.
"Kerro minulle kaupungista."

puskabuukkarit.jpg
Raul mietti hetken ja aloitti sitten. Hän puhui ja puhui, kertoi kuinka kaupungit olivat
syntyneet ja miksi ihmisten oli hyvä asua kaupungeissa. Springa ei keskeyttänyt häntä
kertaakaan, kuunteli vain hartaasti.