samassa lähti vahingossa iso osa metsän kasveista. Ei hätää, tavarat löytyivät kyllä
roskakorista eikä suurempaa vahinkoa päässyt käymään, mutta kun tavarat vielä
olivat poissa muutti pelini ladatut kasvit pelin valmistavaroiksi, eivätkä ne tietenkään
muuttuneet automaattisesti takaisin entiselleen.Tästä johtuen jouduin rakentamaan
ison osan metsästä uudelleen ja se on nyt vähän erinäköinen. Jos jossain kuvassa
hyppelee ruukkukukka tai antiikkiruukku, niin yrittäkää vaan olla kiinnittämättä
siihen huomiota ;)
Dryadien keskuudessa ei tunnettu sanaa 'uusinta', joten jokainen lähti yksitellen omalle
tielleen jättäen Springan ja Raulin kaksin. Springa oli yhä kyykistyneenä Raulin eteen
eikä kumpikaan heistä sanonut sanaakaan. Raulilla oli syyllinen olo. Kuin hän olisi
rikkonut Springan ja metsän sääntöjä, kun ei ollut heti lähtenyt pois. Springan taas kävi
Raulia sääliksi. Hän vaikutti pelokkaalta ja haavoittuvaiselta. Springa tiesi Raulin
eksyneen ja dryadit olivat osa tytön viekasta suunnitelmaa. Tällä tavoin Raul ymmärtäisi,
ettei metsä ole turvallinen paikka ihmiselle ja pysyisi poissa.
Springa ojensi kätensä Raulille ja mies tarttui siihen empien. Tyttö nousi ylös ja veti
Raulin mukanaan. He olivat molemmat aivan hiljaa ja katsoivat toisiaan silmiin.
"Anteeksi" Raul kuiskasi lopulta. Springa painoin otsansa hymyillen Raulin otsaa vasten
ja puristi miehen kättä. Raul kietoi kätensä Springan ympärille ja huokaisi. Hän tunsi
olevansa turvassa.
Springa irrottautui Raulin syleilystä.
"Sinun täytyy lähteä" hän sanoi hiljaa. Raul nyökkäsi ja Springa lähti johdattamaan tätä
tielle. Tie löytyi yllättävän läheltä ja Raul tunsi itsensä täydelliseksi hölmöksi. Kuinka
hän ei ollut löytänyt sitä itse?
"Muuten, mitä äsken tapahtui?" Raul kysyi Springalta
"Sinä eksyit metsään." Springa vastasi mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Raul katsoi
tyttöä yllättyneenä.
"Mutta miten sinä...?" Raul änkytti ja Springa naurahti.
"Niin, minä tiedän. Sanoinhan jo, että et ymmärrä tätä metsää." Hän sanoi viekkaasti
hymyillen.
"Mikä nimesi on? Vai onko tässä metsässä edes nimiä?" Raul kysyi nauraen.
"Hölmö, totta kai meillä nimet on" Springa sanoi "minä olen Springa" hän sanoi ja katsoi
Raulia.
"Springa. Se on... tuota... erikoinen nimi" Raul takelteli ja Springa vastasi heleällä
naurullaan tönäisten Raulia tietä kohti.
Raul tajusi vihjeen ja lähti kävelemään tielle, mutta kääntyi melkein samantien takaisin.
"Tuota... Springa?" hän kysyi ujostellen. Springa käveli miehen vierelle, suorastaan
vaarallisen lähelle tietä.
"Saanko tulla huomenna takaisin?" Raul kysyi ja tunsi jälleen olonsa typeräksi. Springa
vastasi naurulla ja nyökkäsi.
"Voitko kertoa minulle metsästä?" Raul lisäsi vielä
"Vain jo sinä kerrot minulle kaupungista" Springa hymyili ja lähti takaisin metsään.
"Niin niin, kaupungista..." Raul mutisi.
Mitä ihmettä metsän olennolle voisi kertoa kaupungista? Sehän on sama asia, kuin
kertoisi lapselle miten linnut osaavat lentää. Kaupunki oli Raulille itsestäänselvyys, eikä
hänellä ollut aavistustakaan mitä siitä pitäisi sanoa. Raul pähkäili asiaa koko matkan
kotiovelle saakka, ennen kuin tajusi olleensa koko yön poissa. Nyt hänen mieleensä
ponnahtivat kaikki muut kysymykset, joilla ei ollut mitään tekemistä metsän tai kaupungin
kanssa. Mitä ihmettä hän sanoisi Maylle? Toivottavasti tämä olisi nukkumassa.
Raul työnsi avaimen lukkoon ja avasi oven niin varovaisesti kuin suinkin kykeni. Valot
olivat päällä ja ruoat pöydässä. May nukkui sohvalla. Raulin omatunto kolkutti
kovempaa kuin koskaan. Hän korjasi ruoat pois pöydältä ja kyykistyi sitten Mayn viereen.
"May..." Hän kuiskasi ja kopautti naisen olkapäätä. Tämä säpsähti samantien hereille ja
hyppäsi Raulin kaulaan.
"Minä... luulin että..." May vaikeroi. Raul rutisti naisen itseään vasten ja mutisi hiljaa
yrittäen rauhoitella tätä.
"Mikset soittanut minulle?!" May karjaisi yht'äkkiä ja läiskäisi kämmenellään Raulin poskea.
"Anteeksi, en tarkottanu. Unohdin vain ajankulun ja..." Raul yritti selitellä, mutta turhaan.
"Vai unohdit sinä ajankulun! Missä edes olit?"
"No kun..."
"Olit metsässä, etkö ollutkin? Teet aina sen, minkä kiellän, olit siellä, etkö ollutkin?
Juuri kun sanoin, etten halua sinun menevän sinne, niin sinähän otat ja menet!" May
kysyi ja Raul ymmärsi mitä tarkoitetaan, kun sanotaan silmien salamoivan.
"En tietenkään, mitä minä siellä tekisin?" Raul laski ilmoille valkoisen valheen. May
katsoi häntä kysyvästi ja odotti yhä tämän kertovan missä oli ollut.
"Olin baarissa" Raul sanoi "piti päästä vähän irrottelemaan, kun täällä on ollu niin kireä
ilmapiiri."
"Vai baarissa." May tuhahti ja asteli nopeasti makuuhuoneeseen ja paiskasi oven kiinni.
Raul huokaisi, sammutti valot ja kääriytyi pienen viltin alle sohvalle.
Kommentit