Tätä metsää eivät monet ole nähneet. Vaikka se onkin kaupungin laitamilla, kävely
matkan päässä kerrostaloista, ei moni uskaltaudu sen uumeniin. Kaupungin asukkaat
ovat moneen otteeseen vaatineet, että metsä täytyisi muurata erilleen asutuksesta, mutta
kaupungin varat eivät riitä. On oikeastaan sääli, että ihmiset eivät uskalla kulkea tässä
metsässä, sillä se on hyvin kaunis ja vanha. Ehkä ihmisten pelko onkin osittain suojellut
metsää, eikä sitä sen vuoksi ole hakattu, kuten niin monet muut metsät.


Ihmiset ovat olleet viisaita pelätessään tätä metsää ja jättäessään sen rauhaan. Metsää
nimittäin asuttavat nymfit. Nuo kauniit luonnon henget ovat asuneet tässä samaisessa
metsässä jo tuhansien vuosien ajan, eivätkä he hevillä lähde, vaikka ihminen on monet
kerrat yrittänyt saattaa heidät sukupuuttoon. Nymfit nimittäin ovat uhka ihmisille ja on
oikeastaan täysin inhimillistä, että he yrittävät päästä nymfeistä eroon. Metsä on koitunut
monesti nuorten miesten kohtaloksi. Lapset, naiset ja vanhukset nymfit useimmiten
jättävät rauhaan, mutta niin monet nuoret miehet ovat kadonneet metsän uumeniin, ettei
kukaan enää uskalla astua jalallaankaan metsään.


Dryadit, puunymfit ovat säyseitä ja tarkkailevat puunoksilta milloin mitäkin. Heidän
itsensä ei ole kuultu satuttavan ihmistä, mutta dryadit suorastaan rakastavat leikittelyä
nuorten miesten kanssa, jotka helposti lumoutuvat dryadin vähänpukeisesta ja hennosta
vartalosta. He johdattavat miehet usein, tarkoituksella tai vahingossa, kauas metsän
laitamilla sijaitsevalle lammelle. Tässä lammessa asustavat najadit, vesinymfit, jotka
eivät suhtaudu kovin hienotunteisesti ihmisiin.


Heille ihmisen houkuttelu on jopa helpompaa kuin dryadeille. Najadit kyllästyvät
helposti toistensa seuraan ja kaipaavat vaihtelua, mikä on oletettavasti syy siihen, että
lähes jok'ikinen mies, joka eksyy lammen lähistölle päätyy veteen ja katoaa pinnan alle
ikuisiksi ajoiksi.


Springa. Joka kerta kun hänen nimensä mainitaan ääneen, kuuluu jokaisen pään sisällä
pieni muistutus: "Epäonnistunut". Niin he sanoivat kauan sitten, kun Springa lähetettiin
metsään. Epäonnistunut yksilö. Springa itse ei koskaan ymmärtänyt mitä epäonnistuneella
tarkoitettiin, eikä moni muukaan sitä ymmärtänyt. Springa näytti samalta kuin kuka tahansa
dryadeista, eikä hän suinkaan ollut ainut kirsikkapuun dryadi. Silti he olivat kutsuneet
häntä epäonnistuneeksi yksilöksi. Kenellekään muulle ei koskaan oltu kuultu sanottavan
samoin, eikä Springa voinut käsittää miksi juuri hän oli epäonnistunut. Usein hän tuudittautui
ajatukseen, että hänen puunsa olisi epäonnistunut. Ehkä hänen puunsa oli sairas ja kuolisi
tavallista aiemmin. Sekin ajatus tuntui paremmalta, kuin että hänessä itsessään olisi ollut
jotain vikaa. Vaikka toki jos puu oli sairas, olisi myös Springa itse sairas ja myös hän
kuolisi tavallista aiemmin. Springalle sairaus olisi sopinut täydellisesti epäonnistumiseksi,
mutta hän tiesi ettei se ollu todellinen selitys. Sen oli oltava jotain muuta. Olivathan monet
muutkin sairastuneet ja kuolleet ties kuinka nuorina, mutta ei heitä koskaan oltu kutsuttu
epäonnistuneiksi yksilöiksi.


Kuten jo sanottu, Springa on kirsikkapuun nymfi. Kyseinen kirsikkapuu sijaitsee aivan
metsän laidalla, lähellä kaupunkia ja tietä, joka vie pois kaupungista. Vaikka Springan
puu sijaitseekin metsän laidalla, on hänellä usein tapana vaellella ympäri metsää ja
toisinaan hän päätyy aina lammelle asti. Hänestä najadit ovat mielenkiintoisia. Heistä
jokainen muistuttaa, enemmän tai vähemmän, kalaa. Sanotaan, että najadin vanhetessa
he muuttuvat yhä enemmän ja enemmän kalan kaltaisiksi, ja että kaikki lammen kalat
ovat itseasiassa ikivanhoja najadeja.


Najadit pyytävät usein Springalta, että tämä houkuttelisi metsän reunalla liikuskelevat
ihmiset lammelle, mutta joka kerta Springa kieltäytyy jyrkästi. Hänestä ihmisetkin ovat
mielenkiintoisia ja hän mieluummin katselee heitä puun oksalta käsin, kuin johdattaa
heidät lammelle, kuolemaansa. Vaikka Springa on kovin kiinnostunut ihmisistä ja
erityisesti kaupungista, hän tuntee rajansa. Springan hyvä ystävä, joka asusti Springan
kirsikkapuun vieressä, vielä hieman reunemmalla metsästä, sai surmansa ihmisen kädestä.
Kaikki nymfit tietävät, että mikäli he astuvat pois metsästä, liian lähelle kaupunkia, heidät
murhataan kylmästi. Vaikka nymfin surmannut ihminen itse usein kuoleekin nopeasti
veriteon jälkeen, he eivät epäröi nähdessään nymfin omalla alueellaan. Ihmiset eivät
nimittäin tiedä mitä nymfit tekevät. He vain tietävät ihmisten katoavan metsään.