9. osa on täällä. Tällä kertaa kuvia on ainoastaan viisi, mutta tekstiä kuitenkin
enemmän kuin yleensä.


"Mistä he puhuvat?" Springa kysäisi lammen reunalla istustelevalta najadilta.
"Sinusta" tämä vastasi suorasukaisesti. Springa naurahti ja kysyi uudestaan mistä
najadit puhuivat.
"Johan sanoin, sinusta." Tharina tunnettu najadi vastasi ärhäkästi ja laskeutui veteen.
"Minustako?" Springa kysyi epäillen
"Niin, sinusta. Pitääkö se sanoa vielä moneenkin kertaan?"  Thar tuhahti ja kastoi
kasvonsa vedessä.
"Miksi he minusta puhuvat?" Springa kysyi eikä voinut millään käsittää najadien
puhuvan hänestä.
"Olet typerä, tiesitkös?" Thar ivasi. Hän laski suunsa veteen ja puhalsi veteen kuplia.
"Totta puhuen minulla on tällä hetkellä typerä olo. Kerro miksi he puhuvat minusta?"
"Sanoinko jo, että olet typerä?" Thar sanoi noustuaan vedestä "he puhuvat sinusta,
koska ovat kuulleet huhuja."
"Mitä huhuja? Kerro heti!" Springa hihkaisi innostuneena. Ajatella, että hänestä,
Springasta kiersi huhu metsässä. Toivottavasti se olisi tällä kertaa joku muu, kuin
muistutus siitä että häntä kutsuttiin epäonnistuneeksi.


"Ja kukas se siinä" toinen najadi lipui paikalle. Hänen äänensä oli lempeä ja Springa
keskustelisi paljon mieluummin hänen kuin Tharin kanssa.
"Olen Lai" Najadi esittäytyi
"Tiedän kyllä kuka olet" Springa sanoi. Springa oli kuullut Laista. Juuri Lai oli
najadeista pahamaineisin. Springa ei ollut koskaan ennen nähnyt Laita, mutta monet
huhut ja tarinat kertoivat hänestä. Ei ollut miestä, joka ei olisi langennut lampeen Lain
kauneudesta ja Springa kyllä ymmärsi miksi. "Olen Springa" Springakin päätti
kohteliaisuudesta esittäytyä.
"Teidätkös, minäkin tiedän kuka sinä olet" Lai sanoi hymyillen. Springa loi Laihin
kysyvän katseen ja toivoi tämän jatkavan.
"Kyllä vain, huhu on kantautunut lammelle asti." Lai naurahti ja liikkui lähemmäs Springaa.
"Mikä huhu?" Springa kysyi pelokkaasti ja liikahti kauemmas.
"Tiedämme miehestä" Lai sanoi vakavana
"Mutta... Mikä mies?" Springa naurahti vaivautuneena.
"Voisit esitellä hänet meille" Lai sanoi ja hänen takaansa kuului naurua.
"Mut-... En ymmärrä mistä puhut" Springa naurahti jälleen ja kohautti olkiaan.
"Ai sinä olet sellainen tyttö" Lai sanoi halveksunut sävy äänessään.


"Millainen?" Springa kysyi heti
"Pidät ihmisistä, etkö pidäkin?"
"Niin pidän." Springa sanoi
"Ymmärrän." Lai sanoi "olet se harvinaislaatuinen tapaus, josta olemme kuulleet."
Keskustelun kulkui alkoi ahdistaa Springaa ja tämä lähti peruuttamaan hiljaa.
"Miksi lähdet?" Lai kysyi ja nousi vedestä. Springa ei vastannut.
"Tiedäthän, ettemme me sinua satuttaisi" Lai sanoi ja najadit hänen takanaan nauroivat
jälleen.
"Springa rakas, sinunhan se pitäisi tietää. Käyt täällä aina uudestaan ja uudestaan,
emmekä ole koskaan tehneet sinulle mitään pahaa." Lai sanoi ja pysähtyi aivan
Springan eteen.
"Tiedän sen." Springa sanoi hiljaa
"Miksi sitten pelkäät?" Lai kysyi hymyillen
"Minä... Minun täytyy lähteä" Springa sanoi, kääntyi ympäri ja lähti.
"Kai tiedät, että odotamme sitä miestä? Hän löytää lammelle, ennemmin tai myöhemmin.
Tiedät sen itsekin!" Lai huusi Springan perään.


Nuo sanat jäivät kaikumaan Springan pään sisälle. Jos niin kävisikin? Kaiken sen
jälkeen, mitä Springa on Raulin vuoksi tehnyt, mies löytäisi lammelle ja Lai veisi hänet
mukanaan. Toisaalta Springa oli vakuuttunut, ettei niin kävisi. Hän seuraisi Raulin
jokaista liikettä tämän ollessa metsässä ja varmistaisi näin, ettei Raul päätyisi
lähellekään lampea. Mutta mitä tapahtuu, jos Springa ei onnistukaan suunnitelmassaan?
Jos hän seuraa Raulia viikkojen, jopa kuukausien ajan ja hän silti päätyy lammelle, mitä
sitten tapahtuu? Raul tietysti on mennyttä, mutta entäpä Springa? Totta kai hän kiintyisi
mieheen, jota seuraa koko ajan ja kaikkialle metsässä. Hän sitä paitsi kiintyy helposti
ihmisiin. Raul ei suinkaan ole ensimmäinen, josta Springa on kiinnostunut. Muut vain
ovat pelänneet metsää eikä Springa ole koskaan päässyt tutustumaan heihin. Raul
kuitenkin oli jotain aivan muuta. Hän ei pelännyt metsää ja häneen Springa oli jo
tutustunut. Jos Springa ottaisi tehtäväkseen Raulin seuraamisen, mitä hän tekisi
jos Raulia ei enää yht'äkkiä olisikaan? Se on kysymys, johon Springa ei halunnut
vastausta. Hän halusi uskoa pystyvänsä pitämään Raulin poissa lammelta, turvassa.


Springa asettui jälleen puunsa oksalle ja toivoi Raulin tulevan. Nyt hän oikeastaan
pelkäsi, että Raul oli pelästynyt yöllistä tilannetta niin paljon, ettei uskaltaisi enää tulla
metsään. Sehän oli ollut tarkoituskin, mutta nyt Springa toivoi ettei Raul olisi pelästynyt
siitä turhan paljon ja palaisi vielä takaisin. Raul oli kyllä sanonut tulevansa, mutta silti
Springaa epäilytti. Ihmisluonto oli kummallinen ja ties mitä Raul ajatteli nukuttuaan
rauhassa kotonaan. Metsä ei varmasti tuntuisi yhtä houkuttelevalta kuin oma turvallinen
peti, mutta ehkä jokin ajaisi Raulin vielä takaisin. Springalla ei ollut aavistustakaan, että
myös kaupungissa, Raulin kotona oli tapahtunut jotain, mikä vaikuttaisi hänen haluunsa
lähteä.