viikon luokkaa, ja osat suht. lyhyitä. Näille molemmille on kaksi, mielestäni ihan hyvää
syytä. Ensinnäkään en yksinkertaisesti ehdi tehdä kaikkea. Kirjoittaminen sujuu
nopeasti, mutta simsini on niin hidas, että kuvien ottoon tuhraantuu tunteja, enkä pysty
tekemään sitä viikolla. Toinen syy on se, että tästä ei tule ikuisuustarinaa. Jotta tarina
ei siis tulisi tiensä päähän muutamassa viikossa, päivitän harvemmin.
Tässä osassa kuvat ovat .jpg-muodossa, toivottavasti latautuvat nyt kaikilla nopeammin :)
Springa, kuten tavallista, istuskeli kirsikkapuun oksalla ja katseli ohi kulkevia ihmisiä.
Aikaisin tänä aamuna oli joku jo kerran huomannut Springan puunsa oksalla ja juossut
varmasti kovempaa, kuin koskaan ennen koko elämänsä aikana. Springasta oli
hauskaa tulla huomatuksi, ja katsoa sitten miten eri ihmiset reagoivat. Toiset juoksivat
henkensä edestä. Toiset taas jäivän katsomaan silmät mielenkiinnosta kiiluen, kunnes
Springa, tuijotuksesta ahdistuneena, katosi puun lehvästön sekaan. Kolmannet
jatkoivat matkaansa vähän väliä vilkuillen kirsikkapuun suuntaan ja neljännet, nuo
hölmöt, lähtivät kävelemään metsää kohti lumoutuneina ja Springan piti pysytellä piilossa
jopa tunteja, ennen kuin ihmisen kärsivällisyys loppuisi tai toinen, leikkisämpi dryadi
osuisi paikalla ja lähtisi johdattamaan ihmistä muualle.
Springa oli kiinnittänyt huomiota siihen, että useimmiten ne, jotka ovat hänet kerran
nähneet eivät enää uskaltaudu metsän laitamilla sijaitsevalle tielle, vaan siirtyivät
käyttämään jonkinlaista kiertotietä. On kuitenkin yksi, joka ei tätä ole tehnyt. Hän on
Raul Harloph. Hän asuu kaupungin keskustan kaksiossa kihlattunsa kanssa. Raul on
23-vuotias filosofian opiskelija, todellinen mietiskelijä. Hänen koulunsa sijaitsee aivan
yhtä keskustassa kuin asuntonsakin, mutta silti hän kävelee joka aamu seitsemältä
metsätietä ensin pois päin ja tulee sitten takaisin samaa tietä ja jatkaa koululleen.
Tästä tavasta ei tiedä kukaan muu kuin Raul itse. Ja Springa. Springa katselee joka
aamu, kun Raul kävelee tietä pitkin, kuin olisi yksi heistä, jotka kävelevät juna-asemalle
ja jatkavat siitä työpaikoilleen, mutta Springa katsoo myös, kuinka Raul palaa takaisin
samaa tietä. Raul todella on mietiskelijä. Hän kävelee tietä pitkin nähdäkseen Springan
yhä uudelleen ja uudelleen. Häntä kiinnostaa, miksi niin suloisen näköinen tyttö vain
nököttää paikoillaan puun oksalla.
Raul ei ole koskaan uskonut myytteihin ja taruihin. Hän ei ole koskaan uskonut
nymfeihin, eikä usko vieläkään vaikka näkee yhden päivittäin. Paikkakuntalaiset
saattaisivat kutsua Raulia hölmöksi, kun taas kauempana asuvat pitävät paikkakuntalaisia
hölmöinä ja Raulia ainoana täysjärkisenä. Raul ei kylläkään ole kaupungin ainoa, joka ei
usko nymfeihin. Suurin osa kaupunkilaisista uskoo nymfeihin, mutta toiset taas väittävät,
että nämä metsässä asuvat oliot eivät suinkaan ole nymfejä, vaan aivan tavallisia ihmisiä,
jotka syystä tai toisesta asuvat metsässä kuin alkuasukkaat. Tätä mieltä myös Raul on.
Häntä kiinnostaa ajatus alkuasukkaista, etenkin tämä yksi, aina kirsikkapuun oksalla
istuva neito, on mielenkiintoinen. Raulista metsä on yhtä kiinnostava kuin kaupunki
Springasta.
Raul on moneen kertaan suunnitellut menevänsä metsään. Hän haluaisi kuulla, miksi
kirsikkapuun oksalla istuva nainen siinä istuu. Kukaan ei ole kuullut Raulin suunnitelmista.
Eikä hänen suunnitelmaansa kuulukaan kertominen kenellekään. Raulin kihlattu on yksi
heistä, jotka uskovat nymfeihin ja tämä uskoo myös, että nymfit ovat läpeensä pahoja ja
viekkaita eivätkä ole kiinnostuneita mistään muusta, kuin ihmisten houkuttelemisesta
metsään. Jos Raul sattumalta otti metsän puheeksi, kieltäytyi morsian kuuntelemasta ja
tämä käski Raulin olla mainitsematta koko typerää metsää. Tämä käyttäytyminen
suorastaan rohkaisi Raulia. Hän halusi osoittaa olevansa oikeassa ja näyttää rakkaalleen,
että metsä oli turvallinen, vaikkei hän itsekään aivan varma ollut turvallisuudesta.
Eräänä aamuna, kun Raul jälleen oli aamuisella kävelyretkellään hän pysähtyi
kirsikkapuun kohdalle ja jäi katsomaan Springaa. Springa piti Raulista. Hän oli ainut
ihminen, joka kerta toisensa jälkeen tuli katsomaan häntä, mutta nyt tyttöä pelotti. Jos
miehellä olikin jotain muuta mielessä, kuin pelkkä katsominen? Springa ei ollut oppinut
lukemaan ihmisten kasvoilta ja olemuksesta mitä nämä ajattelivat. Jotkut nymfit osasivat
sen, mutta vain harvat, eikä Springa kuulunut näihin harvoihin.
Raul lähti kävelemään puuta kohti ja katsoi Springaa silmiään räpäyttämättä. Mitä
lähemmäs Raul tuli, sen kauniimmalta ja houkuttelevammalta Springa hänen mielestään
näytti. Hän halusi koskettaa tuota erikoista olentoa, hän halusi tuntea tuon olennon
ihollaan ja nähdä sen oikein läheltä. Puussa suhahti ja Springa oli kadonnut lehtien
sekaan.
"Ei, odota! En satuta sinua, tule esiin." Raul aneli puun juurella. Springa katsoi miestä
piilostaan. Hän näytti hauskalta. Vaikka nymfit muistuttivatkin paljon ihmistä
ulkonäöltään, näytti ihminen kuitenkin erilaiselta ja mielenkiintoiselta. Lehdissä ei
näkynyt minkäänlaista liikettä. Springa sulautui täysin puuhunsa ja Raul lähti pois.
Tuota miestä Springa ei ikinä haluaisi nähdä lammella.
Kommentit