olen nyt kirjoittanut koko tarinan loppuun asti ja osien lopullinen määrä
on 16.
Vielä ei kuitenkaan ole viimeisen osan vuoro, mutta toivottavasti viihdytte
tämän osan parissa :)
viimesessä kuvassa on muuten tosi ärsyttävä epäkohta, mutta ei vaan pystyny avaamaan peliä neljättä kertaa...
Kotona May odotti jälleen. Ilta hämärsi jo, eikä Raulista taaskaan kuulunut mitään. May
alkoi toden teolla kyllästyä ainaiseen odottamiseen ja tiesi kyllä Raulin salaavan jotain.
Hän ei pitänyt siitä. Koskaan ennen ei hän ollut huomannut Raulin käyttäytyvän niin
oudosti, mutta nyt hän oli tehnyt niin jo pidemmän aikaa. Hänen olisi tehnyt mieli rikkoa
kaikki käsille osuva, tuhota samantien koko talo pelkästä turhautuneisuuden tunteesta.
Hän tiesi, että jotain oli vialla, mutta hän ei vain keksinyt mikä.
May oli jo odottanut niin monena iltana, että hänen ei oikeastaan pitäisi enää huolestua.
Hänen pitäisi pitää sitä aivan normaalina, että Raul luuhaa päivät ja yöt ties missä
palaten kotiin aina toinen toistaan oudomman tekosyyn varjolla. Niin, jotain todellakin
oli vialla, May vain ei keksinyt mitä. Hän siirtyi makuuhuoneeseen ja istui sängylle. Hän
istui siinä hetkisen kattoon katsellen, ja nousi sitten noukkiakseen tossunsa sängyn alta.
Mutta tossujaan hapuillessa osui hänen kätensä johonkin muuhun. Johonkin kovaan. Hän
veti kirjan pois sängyn alta ja katseli sitä.
Kirja ei ollut pölyinen, vaikka niin olisi voinut luulla, kun se kerran löytyi sängyn alta.
Ei, se ei ollut lainkaan pölyinen. Vaikka kirja olikin säilötty sängyn alle, oli se käytössä
päivittäin. May avasi kirjan kannen epäröiden. Hän luki ensimmäisen sivun henkeään
haukkoen ja lyyhistyi sängylle.
Sillä aikaa vietti Raul aikaansa metsässä Springan kanssa, autuaan tietämättömänä
morsiamensa mielenliikkeistä. Muut metsän elävät eivät olleet lainkaan innostuneita siitä,
että Springa toi joka päivä mukanaan tuo miehen. Ihmisen. He seurasivat näitä kahta
kuin korppikotkat, odottaen milloin olisi hyvä hetki iskeä. Springa tiesi sen, eikä aikonut
antaa heille mahdollisuutta suunnitelmiensa toteuttamiseen, vaan pysyi koko ajan Raulin
lähellä. Eivätkä muut dryadit suinkaan olleet ainut syy siihen, että Springa pysytteli Raulin
lähellä. Hän oli kiintynyt mieheen, eikä enää halunnut taikka osannut enää päästää tästä irti.
Mutta joka päivä tuli se aika, jolloin Raulin piti lähteä kotiin. Kumpikaan heistä ei olisi
halunnut hänen lähtevän, mutta molemmat myös tiesivät, ettei vaihtoehtoja ollut. Joka
ilta he hyvästelivät toisensa haikeasti, vaikka tiesivätkin tapaavansa taas seuraavana
päivänä. Oli aika erota jälleen.
"Tulen kyllä huomenna" Raul sanoi hymyillen.
"Tiedän, että tulet, mutta etkö voisi jäädä?" Springa kysyi
"Haluaisin, mutta en voi. Ties mitä ihmiset ajattelisivat jos katoaisin kokonaiseksi
vuorokaudeksi" Raul naurahti
"Mutta eihän kukaan edes huomaisi, jos jäisit yhdeksi yöksi" Springa hymyili. Raul nauroi
vastaukseksi ja irrotti kätensä Springan käsistä.
"Nähdään huomenna" hän kuiskasi ja painoi huulensi Springan poskelle.
Ovi kolhati ja May havahtui. Hän oli jo useamman tunnin ajan istunut sängyllään kirja
kädessään. Hän ei ollut lukenut ensimmäistä sivua edemmäs, hän ei halunnut tietää
enempää. Hän tyrkkäsi kirjan takaisin sängyn alle ja alkoi järjestellä sänkyä, jotta hän
pääsisi nopeasti nukkumaan. Raul tuli huoneeseen tervehtien Maytä ja painui samantien
peiton alle. Kun May näytti nukkuvan, otti Raul kirjan varovaisesti sängyn alta ja lisäsin
merkinnän tältä päivältä.
Kommentit