Ehdinpä :) Meinasin myöhästyä tänkin osan kanssa, alkaa vähän ote lipsua
kaikessa näin koeviikon lähestyessä. No siis, suoraa jatkoa seuraavalle osalle,
tämä on sitäkin lyhyempi, mutta kohta on taas sunnuntai ja saatte taas
uuden osan. Loppu alkaa muuten jo häämöttää, varautukaa ;)



"Mitä ihmettä sinä puhut?" Raul naurahti ja työnsi tytön lähemmäs puita.
"Vie minut sinne" Springa toisti
"En minä voi viedä sinua kaupunkiin" Raul sanoi
"Miksi et voisi? Vie minut sinne, kiltti." Springa aneli
"Sinä tiedät, että ihmiset vihaavat nymfejä ja metsää." Raul yritti selittää Springalle
"Tiedänhän minä, mutta voit silti viedä minut sinne."
"En voi, sinut tapetaan kylmästi, sanaakaan sanomatta. Ties vaikka minutkin tapettaisiin."
"Ei minua tapeta. Eivät ihmiset tiedä miltä nymfit näyttävät."
"Katso kasvojasi. Yhdenkään ihmisen kasvot eivät ole tuollaiset." Raul naurahti
"Millaiset?" Springa kysyi
"Lumoavat."


Springa naurahti, mutta jatkoi sitten:
"Kiltti, vie minut kaupunkiin" Springa pyysi
"Etkö ymmärrä etten voi viedä sinua sinne. En halua tapattaa sinua" Raul sanoi
"Mutta minä niin haluaisin nähdä kaupungin." Springa kuiskasi.
"Voin kertoa sinulle siitä" Raul sanoi ja Springan ilme kirkastui, mutta synkistyi
samantien.
"Ei se ole sama asia." Hän sanoi ja lähti metsään.
"Odota" Raul sanoi ja lähti tämän perään. "Voin tuoda sinulle kuvia"
"Mitä ne ovat?" Springa kysyi innostuneena
"Ne ovat... Tuota..." Raul ei keksinyt miten selittää mikä kuva on. "Sittenpähän näet"
hän naurahti.
"Kerro minulle siitä" Springa sanoi ja istuutui maahan.
"Mistä?" Raul kysyi ja istui tytön viereen.
"Kerro minulle kaupungista."


Raul mietti hetken ja aloitti sitten. Hän puhui ja puhui, kertoi kuinka kaupungit olivat
syntyneet ja miksi ihmisten oli hyvä asua kaupungeissa. Springa ei keskeyttänyt häntä
kertaakaan, kuunteli vain hartaasti.