Raul seisoi metsän reunalla hengitystään tasaten ja katseli kirsikkapuuta. Hän ei nähnyt
ketään, mutta toivoi tytön olevan lähettyvillä. Raul käveli hiljaa puulle ja kosketti sen
runkoa.
"Hei" hän kuiskasi lehdille ja tunsi olonsa erittäin typeräksi. Mitään ei tapahtunut ja Raul
alkoi jo epäillä, josko kaikki mitä metsässä oli tapahtunut oli ollut pelkkää harhaa.
Missään ei näkynyt liikettä ja metsä oli hiljainen. Raul katsoi ympärilleen epätoivoisena.
Hän halusi nähdä sen tytön. Hänen täytyi nähdä se tyttö.


Hän koputteli puunrunkoa hetkisen ja lähti sitten syvemmälle metsään. Raul liikkui
hätäisesti metsässä kuiskien koko ajan jotain toivoen että tyttö kuulisi. Ja niin hän kuulikin.
Springa käveli äänettömästi Raulin taakse ja kopautti tämän olkapäätä.


Raul hypähti säikähdyksestä ja kääntyi ympäri, mutta ilahtui nähdessään tutut kasvot.
"Pelästytit mut" hän naurahti
"Älä koputtele puutani" Springa sanoi kylmästi. Raul katsoi Springaa epäluuloisena.
Oliko tyttö seurannut hänen liikkeitään koko ajan, kun kerran tiesi Raulin koskeneen
tämän puuhun. Springan kasvoille levisi hymy. Hän kääntyi ympäri ja käveli pois Raulin
luota.


"Odota" Raul henkäisi ja ryntäsi tytön perään. Hän otti tytön kädestä kiinni, mutta
Springa vetäisi sen nopeasti pois. Raul katsoi säikähtänyttä Springaa. Hän siirsi
katseensa maahan ja mutisi hiljaa anteeksipyytöään. Springa hymyili taas. Hän kuuli
Raulin sanat selvästi. Hänestä Raul oli hauska. Mies ei ymmärtänyt mitään nymfeistä tai
metsästä ja käyttäytyi hölmösti, mutta Springasta se oli hauskaa.
"Millainen kaupunki on?" hän uskaltautui kysymyään.
"Millanenko kaupunki on?" Raul kysyi ja naurahti "kaupunki on kaupunki. Siellä on
ihmisiä ja taloja ja kaikkea, mitä kaupungissa yleensäkin on." Springa katsoi maahan.
Hänen mielensä olisi tehnyt pyytää Raulia viemään hänet kaupunkiin.
"Millanen metsä on?" Raul kysyi hymyillen.


"Katso ympärillesi" Springa sanoi ja istui alas. "Metsä on metsä. Täällä on puita ja
pensaita ja kaikkea, mitä metsässä yleensäkin on." Raul naurahti. Hän ei ollut
tyytyväinen Springan vastaukseen, mutta ilmeisesti Springakaan ei ollut ollut täysin
tyytyväinen Raulin antamaan vastaukseen kaupungista.
"Mitä haluat tietää kaupungista?" Raul kysyi ja istahti Springan viereen. Springa katsoi
Raulia hymyillen ja kysyi:
"Miksi ihmiset lähtevät sieltä pois?"
"Miten niin lähtevät pois?" Raul naurahti
"Kaikki lähtevät aina aamuisin ja tulevat takaisin vasta päivällä. Paitsi sinä."
"Paitsi minä?" Raul kysyi


"Niin. Sinä lähdet aamulla ja tulet aamulla, et päivällä."
Raul nauroi. Tuossa tytössä oli jotain valloittavaa. Hän oli kuin lapsi, mutta silti aikuinen
ja kiinnitti huomiota johonkin noinkin pieneen asiaan.
"Niin, olen katsellut sinua" Springa sanoi hymyillen
"Miksi?" Raul naurahti
"Koska olet mielenkiintoinen. Olet ainut, joka uskaltaa tulla tänne uudestaan."
"Miksi en uskaltaisi? En ole löytänyt yhtäkään syytä, miksi ihmisten pitäisi pelätä tätä
metsää." Raul katsoi  tummansinistä taivaankantta ja sen tuikkivia tähtiä. Springan ilme
vakavoitui ja hän nousi seisomaan.


"Sinun täytyy lähteä."
"Mitä? Miksi?" Raul kysyi äkäisesti
"Lähde" Springa vastasi purren hampaansa yhteen.
"En halua. Voin kertoa sulle lisää kaupungista, teen mitä vaan mutta en lähde." Raul sanoi
"Et ymmärrä tätä metsää, etkä siksi voi jäädä. Lähde." Springa sanoi
"Mutta haluan ymmärtää. Siksi mä olen tässä." Raul sanoi ja nousi seisomaan. Springa
katsoi Raulia säälien. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Hän tiesi, ettei Raul tulisi koskaan
ymmärtämään häntä tai metsää eikä hän Raulia. Vaikka hän halusikin niin kovasti kuulla
kaupungista, hän tiesi Raulin käyvän huonosti, mikäli hän jäisi metsään. Springa lähti
pois ja Raul jäi epätoivoisena hänen taakseen.
"Odota, kiltti" hän voihkaisi ja lähti tytön perään, mutta tämä oli jo kadonnut.