Noniin, 11. osa myöhästyi hieman, mulla oli odotettua enemmän elämää,
toivottavasti voitte elää sen kanssa ;) Kuten jo vähän varoittelinkin, tämä
on to-del-la lyhyt osa, samoin seuraava, 12. osa, joka toivon mukaan ilmaantuu
nettiin keskiviikkona tai torstaina.



Raul jäi seisomaan paikoilleen katsellen suuntaan, johon Springa oli kadonnut. Hän tunsi
olonsa täydelliseksi hölmöksi. Mikäli Springa oli puhunut totta, tämä todella oli pelastanut
Raulin hengen peräti kaksi kertaa. Raul olisi halunnut vajota maan rakoon. Miksi hän
oli käyttäytynyt niin? Miksi hän ei vain voinut kuunnella ja kiittää Springaa? Hän läimäisi
itseään poskelle toivoen heräävänsä syvästä unesta, mutta niin ei käynyt. Hän katsoi
Springan puuta ja oli jo mennä koputtamaan sitä, mutta käveli kuitenkin vain puun ohi ja
tietä pitkin takaisin kaupunkiin.


Seuraavana aamuna Raul palasi. Hän kosketti kirsikkapuun runkoa ja kuiskasi Springan
nimeä. Springa puolestaan katseli Raulia toisen puun oksalta. Hän suorastaan toivoi,
että Avant tulisi ja tällä kertaa veisi Raulin mukanaan. Niin vihainen hän yhä oli. Raul
kuitenkin oli kärsivällinen ja pysyi puun juurella. Lopulta Springa kyllästyi ja hyppäsi
puun oksalta maahan. Raul kääntyi häntä kohti anteeksipyytävä ilme kasvoillaan. Springa
katsoi häntä kylmästi.


"Mene pois" hän sanoi
"Springa, minä... Anteeksi." Raul sanoi ja käveli Springan viereen
"Sinun täytyy lähteä. Nyt." Springa sanoi kylmästi eikä ollut huomaavinaan Raulin sanoja.
"Springa älä viitsi. Kuuntelisit." Raul aneli
"Ai sellainenko sinä olet. Se ei käy laatuun, että sinä kuuntelisit jota kuta, mutta kun sinulla
itselläsi on jotain sanottavaa, täytyy kaikkien muiden kuunnella." Springa naurahti ivallisesti
"Ei, olet ymmärtänyt väärin."
"En ole mikään typerys, muistan kyllä mitä sanoit eilen. Muistan sen sanatarkasti."
"Springa olen pahoillani siitä mitä sanoi. En tarkoittanut sitä." Raul sanoi surkeana.
"Et varmasti. Lähde." Springa kääntyi ympäri ja lähti kävelemään metsään.
"Ei odota!" Raul huusi. Hän juoksi tytön perään ja nappasi tämän kädestä kiinni. Springa
huokaisi ja kääntyi ympäri.


"Anteeksi" Raul sanoi vielä kerran. Springa katsoi häntä pitkään. Hänen mielensä olisi
tehnyt antaa anteeksi, mutta se olisi ollut aivan liian helppoa Raulille. Hän riuhtaisi kätensä
ja lähti jälleen pois päin.
"Älä viitsi, Springa. Sä tiedät, että mä olen pahoillani. Miksi sä et vain voi antaa mulle
anteeksi?" Raul voihkaisi
Springan perään ja jäi seisomaan paikoilleen. Nämä sanat kuultuaan Springa pysähtyi.
Hän kääntyi ympäri ja käveli aivan Raulin viereen.
"Koska olet ihminen." hän kuiskasi ja lähti taas. Raul alkoi jo luopua toivosta. Olivatko
ihmiset todella niin pahoja? Kuinka Springa saattoi pitää ihmisiä pahoina, kun hän oli
juuri kertonut mitä nymfit tekevät? Raul lähti takaisin puulle ja kosketti sen runkoa.
"Näkemiin." hän kuiskasi ja lähti tielle. Metsä harventui hänen vasemmalla puolellaan
ja hän lähestyi kaupunkia. Viimeisten puiden kohdalla ilmestyi Springa hänen eteensä.
"Vie minut kaupunkiin" tyttö sanoi